Kävelyllä ruskan värittämässä metsässä

Kävelin joskus seiskytluvulla Hyvinkään Sveitsin ruskan värittämässä metsässä ja kirjoitin siitä aineen äidinkielen tunnilla.

Hyvin mä aloitin. Opettajat tykkää kun oppilas kirjoittaa liikunnan myönteisistä vaikutuksista ja siitä, miten pururadalla jolkottaminen ratkaisee kaikki teinin ongelmat.

Kuvailin syksyn lehtiä. Kylläpä on virkistävää kävellä kahisevien lehtien keskellä, vaikka mulla ei ole poikaystävää ja elämä yleensäkin on pelkkää läksyjen kanssa puurtamista.

Sitten kerroin jotain, mistä tuli punakynämerkintä. Kävelin Rantasipin ohi, siis hotellin eikä linnun ja kerroin, että sen keittiöstä levisi ulkoilmaan ranskalaisten perunoiden tuoksu.  Ei kuulemma ollut luontoelämys. Minkäs mä sille mahdoin, sipi kuului oleellisesti ympäröivään ulkoilualueeseen.

Niin epistä, että olen vielä tänäänkin närkästynyt!

Kuvahaaste

Puumies ja puunainen seisoskelivat metsän laidalla. Puumies halusi avautua. ”Tiedätkös, mitä?” se sanoi, ”Minussa on sädesientä.”

”Hyvä tavaton!” vastasi puunainen, ”Mistäs sinä sen olet saanut?”

”Katsos”,  puumies jatkoi, ”tässä seison ja maan suhteellinen kosteus allani on melkein sata. Vesi nousee kapillaarisesti jalkoihini ja jatkaa matkaansa ylöspäin. Ihan niin kuin sokeripalassa.”

”Ihan niin kuin sokeripalassa”, puunainen kuiskasi. Hetken olivat molemmat puuihmiset hiljaa. Sitten puunainen virkkoi: ”Älä huoli. En minäkään ole kunnossa. Minua syö ytimennävertäjä. Se tuntuu tosi inhottavalta.”

Molemmat huokasivat ja olevat hetken hiljaa. Siinä ne nyt olivat, toisilleen avautuneena.  Metsä hiljeni. Läheisestä talosta alkoi levitä savun tuoksua. Siellä lämmitettiin saunaa.

Kuvahaaste

Puumies ja puunainen seisoskelivat metsän laidalla. Puumies halusi avautua. ”Tiedätkös, mitä?” se sanoi, ”Minussa on sädesientä.”

”Hyvä tavaton!” vastasi puunainen, ”Mistäs sinä sen olet saanut?”

”Katsos”,  puumies jatkoi, ”tässä seison ja maan suhteellinen kosteus allani on melkein sata. Vesi nousee kapillaarisesti jalkoihini ja jatkaa matkaansa ylöspäin. Ihan niin kuin sokeripalassa.”

”Ihan niin kuin sokeripalassa”, puunainen kuiskasi. Hetken olivat molemmat puuihmiset hiljaa. Sitten puunainen virkkoi: ”Älä huoli. En minäkään ole kunnossa. Minua syö ytimennävertäjä. Se tuntuu tosi inhottavalta.”

Molemmat huokasivat ja olevat hetken hiljaa. Siinä ne nyt olivat, toisilleen avautuneena.  Metsä hiljeni. Läheisestä talosta alkoi levitä savun tuoksua. Siellä lämmitettiin saunaa.

Höpöhöpö

Mun mies yrittää kaikin tavoin latistaa mut. Tänäänkin, kun ehdotin, että lähdetään tansseihin, tuli automaattivastaus: eiköhän vaan vietetä koti-iltaa ihan niin kuin ennenkin?

Anoppi on samaa maata. Se sanoi miehelle jo seurusteluaikoina, että hyvä kun löysit tuollaisen surkean likan. On niin helppoa tuollaisten kanssa, kun ne eivät uskalla vaatia mitään.

Koirakin pitäisi viedä gynekologille. Kyllä ne kyylää siellä ja utelee, miksi ei olla vuosiin käyty. Sitte ne kauhistelee, että karvoja ei ole ajeltu. Se muija kirjoittaa siitä postauksen facebook-kavereilleen: ainutlaatuinen tapaus, ihan kuin menneiltä vuosikymmeniltä!

Mies tuli selän taakse ja sanoi: höpö höpö. Vedä juhlakretonki päällesi, niin lähdetään niihin tansseihin!

Prinsessa

Prinsessa on oikeastaan vain latinan kielestä johdettu sana, tyttö tai nainen, jonka tarpeet otetaan ensimmäisenä huomioon. Pri-alku viittaa ykköseen: prima, prinsiippi, prigadi.

Sessa kuvannee feminiiniä vähän niin kuin suomen puhekielessä: Niemiskä, pastoorska, sihteerskä.

Prinsessan kaveri on varmaankin sekundessa, siis se rumempi ja luuserimpi, johon ei prinssit vilkaisekaan.

Monet tytöt haluavat päästä prinsessaksi, kun luulevat sen olevan ihanaa. Minäkin, kunnes äidiltä tuli satikutia. Kellokosken mielisairaalassa asui Prinsessa, eikö siitä ole elokuvakin? Jotkut menevät naimisiin vain siksi, että haluavat olla päivän prinsessana. Ei ole loppuun asti mietitty ajatus!

Mutta mitäpä näitä pohdin? Lähden laivalla Ruotsiin, menen Prinsessalla ja palaan Baronessalla. Hej, hej!

Tekstikatkelma

Orpo kirjoittaa, koska aikuiset ovat kohdelleet häntä kaltoin lastenkotitaustan vuoksi. Hän haluaa vihdoinkin tulla kuulluksi.

Hylätyllä on ehkä jokin neurologinen poikkeavuus, josta seuraa sosiaalisia ongelmia ja sanallinen erityislahjakkuus.

Homo haluaa tietty kirjoittaa soneetin rakastetulleen.

Juoppo kirjoittaa kännissä kun alkoholi sumentaa estot. Narkkarin luulisi olevan vaikea kirjoittaa, miten hän saa huumepäissään kätensä toimimaan?

Kuuden ällän tyyppi on kielellisesti lahjakas ja motivoitunut. Sillä saa viisi ällää. Lisäksi hänellä on matemaattinen hahmotuskyky, joten kuudeskin suoritus on kiitettävä.

Jakomielisen kirjoitukset paljastavat mahdollisesti psykiatrisen hoidon tarpeen. Toivottavasti hän pääsee ja suostuu hoitoon.

Viimeisten pohdintaan en viitsi käyttää aikaani. Fanaatikko on mölisijä ja muut täysiä kusipäitä.

Kouluaine: kesälomani

Siinä se sitten meni lyhykäisyydessään. Pentu vei lomarahat ja lähti Eurooppaan. Mun oli tyytyminen miehen ja anopin seuraan niitten suvun mökillä.

Joka aamu mies kävi säätämässä, että nyt reippaasti aamulenkille ja kalaan. Ei olis voinu vähempää kiinnostaa. Iltapäivällä sitte mustikkaan anopin kanssa. Huivi päähän ja menox, se häviää pelin, joka valittaa paarmoista ja mäkäräisistä! Ei niitä entisaikaankaan säikytty.

Mä en oikeasti jaksa kuunnella jaarituksia menneistä vuosikymmenistä. Silloin kun Kekkonen oli pressana ja telkkarissa vain kaksi mustavalkoista kanavaa.  

Mutta yksi toivomus: pliis, mä haluaisin olla mökillä edes omissa vaatteissani kun gore-tex sadetakki on kevyt enkä missään viiskytluvun vanhoissa jonkun muun rönttösissä.

Klisee

Suomi on tasa-arvon kelpo mallimaa.

Siihenhän ei kriittisesti suhtautua saa.

Meillä lasten päivähoito järjestetty on,

jos sulla ei oo lapsia, oot nainen kelvoton!

Päivällä jos töitä teet, niin ongelma on siin’

samaan aikaan kodin pitäis olla puts ja clean.

Meillä paljon naisia on johtoryhmissä.

Kysymyksen herättää se päissä tyhmissä:

Mitä tavallista maijaa yhtään hyödyttää?

Kun muut on johdettavia ja yksi vain on pää.

Jos ryhdyt juoppokuskiksi sun avomiehelles,

niin muill’ on hauskaa, yksin vain sä hauskaa näyttelet.

Olisko jo aika ympärilleen vilkaista?

Ottaa, mitä haluaa, vaan ei  omast’ nilkasta.

Meni sanat sekaisin, mutt’ mitä väliä?

Naurattaa nyt  pirusti tällaista tätiä!

Kuvahaaste

Kuningas Louis eli tuhatneljäsataaluvulla.  Pimeätä porukkaa taisi asua ranskanmaalla silloin. Tyrmiin ei päivä paistanut eikä kuu kuumottanut. Valistuksen aika antoi odottaa itseään.

Jean-Pierre oli työskennellyt museossa 20-vuotiaasta lähtien. Outo nuorukainen hän oli, eipä hänellä ollut yhtään ikäistään ystävää.  Vanhempansa eivät häntä ymmärtäneet. Äiti tiuski, kun poika vaan uneksi ja isä oli kärttyinen, kun ei poika kiinnostunut jalkapallosta.

Eipä Jean-Pierre näyttänyt kärsivän yksinäisyydestä. Hän huolehti museon tiloista pieteetillä. Hänen asiantuntemuksensa ja innostuksensa oli tullut tunnetuksi matkailijoiden keskuudessa. Hän tiesi lähes kaiken keinoista, joilla kansalaisia kidutettiin julman kuninkaan aikana. Tarkasti hän olikin perehtynyt vammoihin, joita kidutusvälineet ja pommit saivat aikaan ihmisen kudoksissa.

Runotyttö maineen polulla: Kuvahaaste

Runotyttö maineen polulla: Kuvahaaste: Arska ja Reiska ajoivat kohti pohjoista. Arska oli aamulla käynyt konttuurin puolella ja ottanut omin luvin käteiskassan mukaansa. Reiskall...

Kuvahaaste

Arska ja Reiska ajoivat kohti pohjoista. Arska oli aamulla käynyt konttuurin puolella ja ottanut omin luvin käteiskassan mukaansa. Reiskalla ei ollut missä käydä, koska hän oli työtön.

Reiskan muija oli jäkättänyt koko viikonlopun ja seuraavan aamun, koska Reiska vaan röökasi ja katsoi B-luokan videoita. Muijan elämä oli raskasta kuin kivireen vetäminen. Piti elättää koko pesue surkealla palkalla, eikä Reiska tehnyt mitään kotona. Pikku piha oli täynnä koiranpaskaa ja sisällä oli sanoinkuvaamaton sekamelska.

Mutta päivä kääntyi iltaa kohti. Pohjoisen valossa oli hyvä mennä eteenpäin sadankahdenkymmenen tuntivauhdilla. Nelostien asfaltti johti halki Utsjoen taajaman ja hei vaan: sillan toisella puolella odottivat Norjan erämaat.

Eläinsatu

Hirvi polski kiimoissansa

Seurasaaren rantaan.

Veden pinta aaltoili ja

sorkka osui santaan.

Kuninkainen ravisteli

vedet turkistansa.

Kauas oli joutunut

se kotinurkistansa.

Kautta sillan, Meilahden

se Töölöön asti kulki.

Näinhän meille kerrottiin,

kun juttu tuli julki.

Pankin ikkunassa otus

toisen hirven näki.

Onneks töissä ollut ei

valuuttakaupan väki.

Peilikuvatustansa se

kilpailijaks luuli.

Siitä hirviraukalle

tuli paha tuuli.

Vimmoissansa lasin läpi

sarvensa se puski.

Veripäissään eläin oli,

näki bussikuski.

Haavoittunut sankarimme

etiäpäin kulki.

Kunnes auto poliisin

tien ystävämme sulki.

Ylöspäin on väylä avoin,

muisti hirvi seikan.

Lailla uimamaisterin

se teki kuperkeikan.

Ylle Temppel’aukion

se kalliolle päätyi.

Luodistapa jeparin

sen elo täällä päättyi.