Puumies ja puunainen seisoskelivat metsän laidalla. Puumies
halusi avautua. ”Tiedätkös, mitä?” se sanoi, ”Minussa on sädesientä.”
”Hyvä tavaton!” vastasi puunainen, ”Mistäs sinä sen olet
saanut?”
”Katsos”,
puumies jatkoi, ”tässä seison ja maan suhteellinen kosteus allani on
melkein sata. Vesi nousee kapillaarisesti jalkoihini ja jatkaa matkaansa
ylöspäin. Ihan niin kuin sokeripalassa.”
”Ihan niin kuin sokeripalassa”, puunainen kuiskasi. Hetken
olivat molemmat puuihmiset hiljaa. Sitten puunainen virkkoi: ”Älä huoli. En minäkään
ole kunnossa. Minua syö ytimennävertäjä. Se tuntuu tosi inhottavalta.”
Molemmat huokasivat ja olevat hetken hiljaa. Siinä ne nyt
olivat, toisilleen avautuneena.
Metsä hiljeni. Läheisestä talosta alkoi levitä savun tuoksua. Siellä lämmitettiin
saunaa.
