sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Kävelyllä ruskan värittämässä metsässä

Kävelin joskus seiskytluvulla Hyvinkään Sveitsin ruskan värittämässä metsässä ja kirjoitin siitä aineen äidinkielen tunnilla.
Hyvin mä aloitin. Opettajat tykkää kun oppilas kirjoittaa liikunnan myönteisistä vaikutuksista ja siitä, miten pururadalla jolkottaminen ratkaisee kaikki teinin ongelmat.
Kuvailin syksyn lehtiä. Kylläpä on virkistävää kävellä kahisevien lehtien keskellä, vaikka mulla ei ole poikaystävää ja elämä yleensäkin on pelkkää läksyjen kanssa puurtamista.
Sitten kerroin jotain, mistä tuli punakynämerkintä. Kävelin Rantasipin ohi, siis hotellin eikä linnun ja kerroin, että sen keittiöstä levisi ulkoilmaan ranskalaisten perunoiden tuoksu.  Ei kuulemma ollut luontoelämys. Minkäs mä sille mahdoin, sipi kuului oleellisesti ympäröivään ulkoilualueeseen.

Niin epistä, että olen vielä tänäänkin närkästynyt!