Runotyttö maineen polulla: Kuvahaaste

Runotyttö maineen polulla: Kuvahaaste: Arska ja Reiska ajoivat kohti pohjoista. Arska oli aamulla käynyt konttuurin puolella ja ottanut omin luvin käteiskassan mukaansa. Reiskall...

Kuvahaaste

Arska ja Reiska ajoivat kohti pohjoista. Arska oli aamulla käynyt konttuurin puolella ja ottanut omin luvin käteiskassan mukaansa. Reiskalla ei ollut missä käydä, koska hän oli työtön.

Reiskan muija oli jäkättänyt koko viikonlopun ja seuraavan aamun, koska Reiska vaan röökasi ja katsoi B-luokan videoita. Muijan elämä oli raskasta kuin kivireen vetäminen. Piti elättää koko pesue surkealla palkalla, eikä Reiska tehnyt mitään kotona. Pikku piha oli täynnä koiranpaskaa ja sisällä oli sanoinkuvaamaton sekamelska.

Mutta päivä kääntyi iltaa kohti. Pohjoisen valossa oli hyvä mennä eteenpäin sadankahdenkymmenen tuntivauhdilla. Nelostien asfaltti johti halki Utsjoen taajaman ja hei vaan: sillan toisella puolella odottivat Norjan erämaat.

Eläinsatu

Hirvi polski kiimoissansa

Seurasaaren rantaan.

Veden pinta aaltoili ja

sorkka osui santaan.

Kuninkainen ravisteli

vedet turkistansa.

Kauas oli joutunut

se kotinurkistansa.

Kautta sillan, Meilahden

se Töölöön asti kulki.

Näinhän meille kerrottiin,

kun juttu tuli julki.

Pankin ikkunassa otus

toisen hirven näki.

Onneks töissä ollut ei

valuuttakaupan väki.

Peilikuvatustansa se

kilpailijaks luuli.

Siitä hirviraukalle

tuli paha tuuli.

Vimmoissansa lasin läpi

sarvensa se puski.

Veripäissään eläin oli,

näki bussikuski.

Haavoittunut sankarimme

etiäpäin kulki.

Kunnes auto poliisin

tien ystävämme sulki.

Ylöspäin on väylä avoin,

muisti hirvi seikan.

Lailla uimamaisterin

se teki kuperkeikan.

Ylle Temppel’aukion

se kalliolle päätyi.

Luodistapa jeparin

sen elo täällä päättyi.