Kävelyllä ruskan värittämässä metsässä

Kävelin joskus seiskytluvulla Hyvinkään Sveitsin ruskan värittämässä metsässä ja kirjoitin siitä aineen äidinkielen tunnilla.

Hyvin mä aloitin. Opettajat tykkää kun oppilas kirjoittaa liikunnan myönteisistä vaikutuksista ja siitä, miten pururadalla jolkottaminen ratkaisee kaikki teinin ongelmat.

Kuvailin syksyn lehtiä. Kylläpä on virkistävää kävellä kahisevien lehtien keskellä, vaikka mulla ei ole poikaystävää ja elämä yleensäkin on pelkkää läksyjen kanssa puurtamista.

Sitten kerroin jotain, mistä tuli punakynämerkintä. Kävelin Rantasipin ohi, siis hotellin eikä linnun ja kerroin, että sen keittiöstä levisi ulkoilmaan ranskalaisten perunoiden tuoksu.  Ei kuulemma ollut luontoelämys. Minkäs mä sille mahdoin, sipi kuului oleellisesti ympäröivään ulkoilualueeseen.

Niin epistä, että olen vielä tänäänkin närkästynyt!

Kuvahaaste

Puumies ja puunainen seisoskelivat metsän laidalla. Puumies halusi avautua. ”Tiedätkös, mitä?” se sanoi, ”Minussa on sädesientä.”

”Hyvä tavaton!” vastasi puunainen, ”Mistäs sinä sen olet saanut?”

”Katsos”,  puumies jatkoi, ”tässä seison ja maan suhteellinen kosteus allani on melkein sata. Vesi nousee kapillaarisesti jalkoihini ja jatkaa matkaansa ylöspäin. Ihan niin kuin sokeripalassa.”

”Ihan niin kuin sokeripalassa”, puunainen kuiskasi. Hetken olivat molemmat puuihmiset hiljaa. Sitten puunainen virkkoi: ”Älä huoli. En minäkään ole kunnossa. Minua syö ytimennävertäjä. Se tuntuu tosi inhottavalta.”

Molemmat huokasivat ja olevat hetken hiljaa. Siinä ne nyt olivat, toisilleen avautuneena.  Metsä hiljeni. Läheisestä talosta alkoi levitä savun tuoksua. Siellä lämmitettiin saunaa.

Kuvahaaste

Puumies ja puunainen seisoskelivat metsän laidalla. Puumies halusi avautua. ”Tiedätkös, mitä?” se sanoi, ”Minussa on sädesientä.”

”Hyvä tavaton!” vastasi puunainen, ”Mistäs sinä sen olet saanut?”

”Katsos”,  puumies jatkoi, ”tässä seison ja maan suhteellinen kosteus allani on melkein sata. Vesi nousee kapillaarisesti jalkoihini ja jatkaa matkaansa ylöspäin. Ihan niin kuin sokeripalassa.”

”Ihan niin kuin sokeripalassa”, puunainen kuiskasi. Hetken olivat molemmat puuihmiset hiljaa. Sitten puunainen virkkoi: ”Älä huoli. En minäkään ole kunnossa. Minua syö ytimennävertäjä. Se tuntuu tosi inhottavalta.”

Molemmat huokasivat ja olevat hetken hiljaa. Siinä ne nyt olivat, toisilleen avautuneena.  Metsä hiljeni. Läheisestä talosta alkoi levitä savun tuoksua. Siellä lämmitettiin saunaa.

Höpöhöpö

Mun mies yrittää kaikin tavoin latistaa mut. Tänäänkin, kun ehdotin, että lähdetään tansseihin, tuli automaattivastaus: eiköhän vaan vietetä koti-iltaa ihan niin kuin ennenkin?

Anoppi on samaa maata. Se sanoi miehelle jo seurusteluaikoina, että hyvä kun löysit tuollaisen surkean likan. On niin helppoa tuollaisten kanssa, kun ne eivät uskalla vaatia mitään.

Koirakin pitäisi viedä gynekologille. Kyllä ne kyylää siellä ja utelee, miksi ei olla vuosiin käyty. Sitte ne kauhistelee, että karvoja ei ole ajeltu. Se muija kirjoittaa siitä postauksen facebook-kavereilleen: ainutlaatuinen tapaus, ihan kuin menneiltä vuosikymmeniltä!

Mies tuli selän taakse ja sanoi: höpö höpö. Vedä juhlakretonki päällesi, niin lähdetään niihin tansseihin!

Prinsessa

Prinsessa on oikeastaan vain latinan kielestä johdettu sana, tyttö tai nainen, jonka tarpeet otetaan ensimmäisenä huomioon. Pri-alku viittaa ykköseen: prima, prinsiippi, prigadi.

Sessa kuvannee feminiiniä vähän niin kuin suomen puhekielessä: Niemiskä, pastoorska, sihteerskä.

Prinsessan kaveri on varmaankin sekundessa, siis se rumempi ja luuserimpi, johon ei prinssit vilkaisekaan.

Monet tytöt haluavat päästä prinsessaksi, kun luulevat sen olevan ihanaa. Minäkin, kunnes äidiltä tuli satikutia. Kellokosken mielisairaalassa asui Prinsessa, eikö siitä ole elokuvakin? Jotkut menevät naimisiin vain siksi, että haluavat olla päivän prinsessana. Ei ole loppuun asti mietitty ajatus!

Mutta mitäpä näitä pohdin? Lähden laivalla Ruotsiin, menen Prinsessalla ja palaan Baronessalla. Hej, hej!

Tekstikatkelma

Orpo kirjoittaa, koska aikuiset ovat kohdelleet häntä kaltoin lastenkotitaustan vuoksi. Hän haluaa vihdoinkin tulla kuulluksi.

Hylätyllä on ehkä jokin neurologinen poikkeavuus, josta seuraa sosiaalisia ongelmia ja sanallinen erityislahjakkuus.

Homo haluaa tietty kirjoittaa soneetin rakastetulleen.

Juoppo kirjoittaa kännissä kun alkoholi sumentaa estot. Narkkarin luulisi olevan vaikea kirjoittaa, miten hän saa huumepäissään kätensä toimimaan?

Kuuden ällän tyyppi on kielellisesti lahjakas ja motivoitunut. Sillä saa viisi ällää. Lisäksi hänellä on matemaattinen hahmotuskyky, joten kuudeskin suoritus on kiitettävä.

Jakomielisen kirjoitukset paljastavat mahdollisesti psykiatrisen hoidon tarpeen. Toivottavasti hän pääsee ja suostuu hoitoon.

Viimeisten pohdintaan en viitsi käyttää aikaani. Fanaatikko on mölisijä ja muut täysiä kusipäitä.

Kouluaine: kesälomani

Siinä se sitten meni lyhykäisyydessään. Pentu vei lomarahat ja lähti Eurooppaan. Mun oli tyytyminen miehen ja anopin seuraan niitten suvun mökillä.

Joka aamu mies kävi säätämässä, että nyt reippaasti aamulenkille ja kalaan. Ei olis voinu vähempää kiinnostaa. Iltapäivällä sitte mustikkaan anopin kanssa. Huivi päähän ja menox, se häviää pelin, joka valittaa paarmoista ja mäkäräisistä! Ei niitä entisaikaankaan säikytty.

Mä en oikeasti jaksa kuunnella jaarituksia menneistä vuosikymmenistä. Silloin kun Kekkonen oli pressana ja telkkarissa vain kaksi mustavalkoista kanavaa.  

Mutta yksi toivomus: pliis, mä haluaisin olla mökillä edes omissa vaatteissani kun gore-tex sadetakki on kevyt enkä missään viiskytluvun vanhoissa jonkun muun rönttösissä.